Helsingin seudun ampumaratatilanne on surkea

28.3.2011

Uudenmaan ELY-keskus päätti taannoin rajoittaa vapaaehtoistoimijoiden, kuten maanpuolustusjärjestöjen, ampumaharjoittelumahdollisuuksia Santahaminassa. Vaasan hovioikeus onneksi sentään äskettäin kumosi tämän päätöksen, ja toiminta saa jatkua entiseen tapaan, ainakin toistaiseksi. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että pääkaupunkiseudun ja koko Uudenmaan ampumaratatilanne on varsin huono.

Kysymys ei ole pienen joukon marginaalisesta ongelmasta. Uudenmaan liitto teki vuonna 2007 alueellisen selvityksen ampumaratojen tilanteesta. Selvityksen yhteydessä arvioitiin, että pelkästään Helsingin seudulla ampuma-aseen hallussapitolupa on noin 100 000 henkilöllä. Koko Uusimaa mukaan lukien määrä on tietenkin vielä suurempi. Saman selvityksen mukaan Helsingin ja Uudenmaan reserviläisyhdistyksissä ja muissa maanpuolustustoimintaa järjestävissä järjestöissä oli jäseniä noin 21 000.

Ampumatoiminta on selvästi suosituin reserviläistoiminnan muoto. Pääosa toiminnasta tapahtuu vapaaehtoisesti osallistujien omalla kustannuksella ja omilla välineillä. Suomen perustuslakiin kirjattu maanpuolustusvelvollisuus myös edellyttää perustaitojaan ylläpitävää reserviä. Toisaalta aselain kiristymisen vaatima säännöllisen harrastuksen osoittaminen edellyttää olosuhteita, joissa harjoittelu on lain vaatimalla tavalla mahdollista. Tällä hetkellä tämä ei täysin toteudu.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei toki ole kovin realistista odottaa valtiolta tai kunnilta ainakaan merkittäviä taloudellisia lisäpanostuksia ampumalajien harrastusmahdollisuuksien kehittämiseen. Sitäkin tärkeämmäksi käy, että pidättäydytään sellaisista uusista normeista ja hallinnollisista päätöksistä, jotka entisestään vaikeuttavat nykyisen niukan ratakapasiteetin käyttöä. Nyt ampumaurheilun harrastusmahdollisuuksia on lainsäätäjän ja viranomaisten toimien kautta heikennetty enemmän kuin minkään muun lajiryhmän.

Onneksi positiivisiakin aloitteita on viime aikoina tehty. Helsingissä kokoomuslaisten aloitteesta käynnistetty selvitys Kruunuvuoren luolien mahdollisesta muuttamisesta ampumaratakäyttöön on hyvä avaus oikeaan suuntaan. Se tosin voisi toteutuessaankin vain lähinnä paikata vuonna 2005 lakkautetun Viikin radan jättämää aukkoa.

Niin ikään lakkautettujen Malmin ja Vuosaaren ratojen tilalle ei ole puheista huolimatta syntynyt mitään. Laajempaan tarpeeseen tulevan pääkaupunkiseudun ampumaurheilukeskuksen soisi toteutuvan mahdollisimman pian. Ehdotettu sijaintipaikka Petikossa palvelisi myös helsinkiläisiä harrastajia. Toivottavasti sitä odotellessa liian moni harrastaja ei menetä lupiaan ainakaan siitä syystä, että harjoittelupaikkojen puuttumisen takia ei ole ehtinyt kerätä ampumapäiväkirjaan riittävästi merkintöjä.

Jaa