Impivaaralaisuutta

30.3.2011

Aleksis Kiven luovan työn jälki on näkynyt vahvasti lähestyvien eduskuntavaalien poliittisessa retoriikassa. Lähinnä tosin yhden ainoan käsitteen, “impivaaralaisuuden”, muodossa. Kun enää ei voi poliittisessa keskustelussa oikein itseään nolaamatta leimata vastapuolen ajatuksia rasismiksi, on pitänyt keksiä uusi leimakirves. “Impivaaralaisuus” on ottanut sen paikan poliittisessa keskustelussa, joka “rasismilla” aikanaan oli.

Kiven romaanissa Seitsemän veljestä Impivaara on vuori Jukolan tilan takamailla, jonne veljekset pakenevat vältelläkseen kyläympäristönsä sosiaalisia paineita. Poliittisessa retoriikassa impivaaralaisuus on muodostunut käsitteeksi, jolla on haluttu kuvata haluttomuutta ottaa huomioon maailman muutoksia ja pyrkimystä sulkeutua omaan (kansalliseen) kuoreensa.

Tänä keväänä mielestään edistykselliset poliittiset voimat ovat pyrkineet leimaamaan impivaaralaisiksi etenkin sellaisia poliitikkoja, jotka ovat tyytymättömiä vallitsevaan maahanmuuttopolitiikkaan. Leimakirveen heiluttelijoiden mielestä on impivaaralaista itseensä sulkeutumista vaatia nykyistä tiukempia maahanmuuttokäytäntöjä.

Samaan aikaan kaikkialla muualla Euroopassa tuuli vie juuri päinvastaiseen suuntaan. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, Ison-Britannian pääministeri David Cameron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel ovat kaikki todenneet “monikulttuurisen” yhteiskunnan epäonnistuneen täydellisesti. Multietnisen onnelan sijaan massiivinen maahanmuutto onkin kaikkialla Euroopassa johtanut gettoutumiseen, radikaalin islamismin voimistumiseen ja vakaviin sopeutumisongelmiin. Terrori-iskuja on koettu moniaalla, jopa Ruotsissa.

Todellista impivaaralaisuutta on kuvitella, etteivät samat negatiiviset ilmiöt löytäisi tietään Suomeenkin, jos Suomi toistaa muualla tehdyt virheet. Impivaaralaisuuden ydin on kuvitelmassa, että ongelmat ovat jossain muualla, eivätkä ne koske meitä. Missään muualla tällaista ajattelua ei tapaa niin paljon kuin niissä piireissä, joiden mielestä maahanmuuttoa ei tule rajoittaa.

Koko Eurooppa on heräämässä hallitsemattoman maahanmuuton aikaansaamiin ongelmiin. Suomessa olisi vielä mahdollista välttää nuo ongelmat, mikäli lähtisimme määrätietoisesti vähentämään humanitaarisen maahanmuuton määrää. Mutta ei, meillä syytetään impivaaralaisuudesta niitä, jotka avoimin silmin tarkastelevat kansainvälistä ympäristöämme ja osaavat vetää johtopäätöksensä siitä. Sen sijaan itsetyytyväisellä ylimielisyydellä itseään edistyksellisinä pitävät ne, jotka muiden virheistä oppimatta ummistavat silmänsä maailman tapahtumilta ja uskovat, että me kyllä onnistumme siinä, mikä kaikkialla muualla on osoittautunut mahdottomaksi.

Jaa