Kokoomusnuoret leikkauslistaa laatimassa

30.11.2010

Tämä teksti on viimeinen osa kolmiosaista kirjoitussarjaa, jossa käsittelen Kokoomuksen Nuorten Liiton 77. liittokokouksen tapahtumia ja poliittisia linjanvetoja. Tässä kirjoitussarjan viimeisessä osassa käsittelen Kouvolassa 12.–14.11. järjestetyssä kokouksessa hyväksyttyä kokoomusnuorten uutta tavoiteohjelmaa. Kokonaisuudessaan tavoiteohjelma on luettavissa täältä.

Kokoomusnuorten tavoiteohjelma on poliittinen asiakirja, jonka järjestö uudistaa joka vuosi liittokokouksessaan. Siinä kirjataan ylös ne konkreettiset poliittiset tavoitteet, joiden toteutumista kokoomusnuoret haluaa seuraavan vuoden aikana edistää.

Tänä vuonna uudistuva tavoiteohjelma sai osakseen ennennäkemättömän paljon julkista huomiota. Eikä ihme, sillä tavoiteohjelmaa ei ollut laadittu tavanomaisen tavoiteohjelman, vaan pikemminkin “leikkauslistan” muotoon. Ohjelman tarkoituksena oli tarjota kokoomusnuorten konkreettinen resepti valtiontalouden tasapainottamiseksi ja velkakierteen katkaisemiseksi.

Sain useampaankin kertaan kuulla kysymyksen, että eikö leikkauslistan laatiminen ennen vaaleja ole poliittinen itsemurha, joka vain karkottaa äänestäjiä. Kaikille vastasin, ettei kokoomusnuorten ole tarkoituskaan olla pehmoisia tulevaisuudenkuvia maalaileva ja mielikuvapolitikointiin nojaava ääntenkalastelujärjestö, vaan pikemminkin tienraivaaja. Tämä edellyttää, että kerromme asiat suoraan niin kuin ne ovat ja että kerromme kiertelemättä oman poliittisen vaihtoehtomme.

Tämän vaalikauden aikana valtio on velkaantunut ennennäkemättömän nopeasti. Kokoomusnuoret on alusta lähtien ollut nykyistä velkaantumispolitiikkaa vastaan. Jokainen politiikkaa seuraava kuitenkin ymmärtää, että viimeistään seuraava hallitus joutuu tekemään isoja menoleikkauksia velkaantumisen pysäyttämiseksi, halusi se sitten sitä tai ei. Kokoomusnuoret on siitä poikkeuksellinen, ryhdikäs ja rehellinen järjestö, että se uskaltaa kertoa jo ennen vaaleja, mistä se leikkaisi ja miten se laittaisi valtiontalouden jälleen kuntoon.

Tavoiteohjelman keskeisimpänä ja oikeastaan koko sen myöhemmän sisällön avaavana vaatimuksena on sen ensimmäinen, talouspolitiikkaa käsittelevä kohta, jossa vaaditaan valtiontalouden tasapainotustoimenpiteiden aloittamista välittömästi. Lisäksi samaisessa kohdassa esitetään 20-40 prosentin leikkaus- ja säästötoimenpiteitä Ison-Britannian tapaan kaikilla julkisen sektorin osa-alueilla. Tavoiteohjelman myöhemmät kohdat ovat oikeastaan vain tämän peruslähtökohdan täsmentämistä.

Leikkauslistan muotoon laaditussa tavoiteohjelmassa esitetään julkisen sektorin tehtävien määrän tuntuvaa supistamista ja valtionyhtiöiden yksityistämistä. Yhteisöverotusta esitetään kevennettäväksi ja tasaveroon siirtymistä tuloverotuksessa. Lisäksi sosiaalietuuksien indeksisidonnaisuuksista esitetään luovuttavan ja verovähennyksiä vaaditaan karsittaviksi. Nykymuotoisesta kehitysavusta kokoomusnuoret luopuisi kokonaan.

Laittomista lakoista kokoomusnuoret vaatii vahingonkorvausvelvollisuutta, joka määräytyisi laittoman lakon yritykselle aiheuttaman taloudellisen tappion perusteella. Työttömyysturvassa kokoomusnuoret siirtyisi ns. Tanskan malliin. Tanskassa työntekijöiden palkkaaminen ja irtisanominen on helpompaa, työttömyysturva suurempaa mutta lyhytkestoisempaa ja tarjotusta työstä kieltäytyminen pienentää työttömyysturvaa merkittävästi.

Maahanmuuttopolitiikan suhteen kokoomusnuoret on uudessa tavoiteohjelmassaan omaksunut tiukan linjan. Siinä vaaditaan, että Suomen vero-, maahantulo- ja sosiaaliturvajärjestelmiä kehitetään siten, että ne kannustavat yrityksiä ja työteliäitä maahanmuuttajia tulemaan Suomeen, mutta vähentävät houkutusta tulla Suomeen hyvän sosiaaliturvan vuoksi. Turvapaikanhakijoiden sosiaalietuuksia esitetään leikattavaksi reippaasti. Lisäksi tavoiteohjelmassa linjataan kategorisesti, ettei maahanmuuttajia tule vastaanottaa enempää eikä nopeammin, kuin mitä heitä on mahdollista sopeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aluepolitiikan saralta kokoomusnuoret esittää tavoiteohjelmassaan, että aluekehityksen kannalta tärkeistä kuntaliitoksista kieltäytyvät kunnat menettäisivät valtionosuutensa. Lisäksi kokoomusnuoret vaatii, että kuntaliitosten yhteydessä mahdollistettaisiin henkilökunnan irtisanominen niissä tapauksissa, joissa henkilöstön karsiminen hallinnollisten päällekkäisyyksien vuoksi on perusteltua. Samalla esitetään, että kuntien lakisääteisiä tehtäviä vähennettäisiin siten, että kuntia velvoitettaisiin vain perustoimintojen järjestämiseen.

Aivan muutamia esityksiä vain mainitakseni. Kaiken kaikkiaan tavoiteohjelmassa on 98 kohtaa, joista jokaisessa tehdään konkreettisia toimenpide-esityksiä valtiontalouden tasapainottamiseksi.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa puolueet mainostoimistojen avustamina kilpailevat siitä, kuka onnistuu keksimään pörröisimmän ja sisällöltään köykäisimmän vaalikampanjan, on tämä kokoomusnuorten vaalien alla julkaisema ”leikkauslista” varsin poikkeuksellinen ilmiö. Mutta se on eräs niistä syistä, joiden vuoksi tästä järjestöstä pidän. Taloudellinen tilanne tulee joka tapauksessa pakottamaan kipeisiin menoleikkauksiin riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat seuraavassa hallituksessa. Mutta kokoomusnuoret on Suomessa ainoa taho, joka jo ennen vaaleja uskaltaa sanoa tämän ääneen ja esittää myös omat konkreettiset toimenpide-esityksensä sen suhteen.

Tämän vuoksi kokoomusnuoret on suomalaisten poliittisten toimijoiden keskuudessa todellinen edelläkävijä. Se on sitä ensinnäkin siksi, että se tekee aidosti politiikkaa eikä pelaa pelkillä mielikuvilla. Toisekseen se on sitä poliittisessa rohkeudessaan. Ja kolmannekseen se on sitä politiikan moraalissaan. Sillä on suoraselkäisyyttä tarjota oma realistinen vaihtoehtonsa taloudellisesti kurjassa tilanteessa silläkin uhalla, että menoleikkauskohteiden listaamisella voisi olla negatiivinen vaikutus sen poliittiseen suosioon.

Mutta totta puhuen, en usko, että sillä olisi. Suomalaiset arvostavat rehellisyyttä ja suorapuheisuutta. Suomalaisilla ei ole tapana rangaista viestintuojaa, vaikka itse viesti olisikin epämiellyttävä. Ei Sauli Niinistöstäkään ole tullut Suomen suosituinta poliitikkoa pehmoisia lupailemalla, vaan suoraselkäisesti ja avoimesti vaikeatkin asiat ääneen sanomalla ja rohkeasti toimimalla.

Poliittisia toimijoita on karkeasti ottaen kahdenlaisia. On äänten kalastelijoita, jotka seurailevat kulloisiakin poliittisia virtauksia ja mukautuvat niihin. Ja sitten on todellisia poliittisia vaikuttajia, jotka sen sijaan, että hyppäisivät virran vietäviksi, pyrkivät itse vaikuttamaan tuon virran kulkuun ja suuntaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kokoomusnuoret kuuluisi jälkimmäisiin.

Jaa