"Pakkoruotsille" ei ole järkiperusteita

10.9.2010

Osallistuin eilen ruotsinkieliseen tv-debattiin FST5:n Obs.-ohjelmassa, jossa aiheena oli ruotsin kielen asema Suomessa ja ennen kaikkea toisen kotimaisen kielen pakollisuus Suomen kouluissa. Ohjelmassa käytettiin mielestäni varsin hyviäkin puheenvuoroja; olen ilolla pannut merkille, että myös yhä useammat ruotsinkieliset ovat alkaneet kyseenalaistaa “pakkoruotsin” mielekkyyden.

Varmasti olemme yksimielisiä siitä, että kaikista tiedoista ja taidoista on yksilölle hyötyä. Samalla voimme varmasti olla yksimielisiä siitä, että ajan, rahan ja inhimillisen omaksumiskyvyn rajoitusten vuoksi emme voi kouluissamme opettaa oppilaille kaikkea mahdollista. Meidän on siis tehtävä rajauksia ja päätettävä, mitkä ovat niitä tietoja ja taitoja, joita kaikkien tulee osata.

Sama pätee myös kieliopintoihin. Toisen kotimaisen kielen pakollisuutta ei voi loogisesti perustella vetoamalla kielitaidon yleiseen tärkeyteen, koska muuten tällä argumentilla pitäisi pystyä perustelemaan minkä tahansa kielen pakollisuus kouluissa. Tulisi kyetä perustelemaan, miksi juuri ruotsi on sellainen kieli, jota kaikkien suomalaisten tulee osata.

Kouluilla on käytettävissään kieliopintoihin rajallinen määrä oppitunteja. Mitä enemmän meillä on kaikille pakollisia kieliopintoja, sitä vähemmän mahdollisuuksia oppilailla on valita muita kieliopintoja. Kokonaisuudessaan suomalaisten osaama kielivalikoima käy kovin yksipuoliseksi, kun kaikkien on osattava suomea, ruotsia ja englantia, jonka useimmat oppilaat valitsevat. Verrattain harvat ottavat enää neljättä tai viidettä kieltä noiden kolmen lisäksi.

Mikäli oppilailla olisi mahdollisuus valita toisen kotimaisen kielen sijasta jokin toinen valinnainen kieli, tulisi suomalaisten keskuudessa esiintyvä kielitaito monipuolisemmaksi. Tunnustamme varmasti kaikki, että erikoistuminen yhteiskunnassa on hyvä ja yksilön kannalta edullinen asia. Eikö näin ole kielissäkin? Eikö ole parempi, että suomalaiset osaavat mieluummin mahdollisimman monia kieliä kuin että kaikki suomalaiset osaavat samoja harvoja kieliä?

Mikäli tästä huolimatta ruotsi halutaan säilyttää pakollisena oppiaineena, tulisi jollain tapaa osoittaa, että ruotsin kielellä on niin keskeinen asema suomalaisessa kulttuurissa, että kaikkien suomalaisten tulisi osata sitä ainakin vähän. Tällekään käsitykselle on kovin vaikea löytää loogisia perusteita, ainakaan sivuuttamatta saamelais- ja venäläisväestöä. Tuskin voimme kieltää saamelaisten asemaa alkuperäiskansanamme; tulisiko saamenkin siis olla pakollinen oppiaine kouluissa? Entä venäjä, olemmehan olleet yli sata vuotta osa Venäjän keisarikuntaa ja meillä on kasvava venäläinen vähemmistö? Miksi ruotsin opiskelu on pakollista kouluissa mutta venäjän ei? Mitään loogista perustelua tälle ei ole, eikä voi olla.

Edes perustuslakiin vetoamalla ei voida perustella ruotsin opiskelun pakollisuutta. Perustuslaki määritteli Suomen kaksikieliseksi maaksi jo vuosikymmeniä ennen sitä, kun toisesta kotimaisesta keksittiin tehdä kaikille pakollinen oppiaine kouluissa. Ja suomalaiset osaavat ruotsia sen opiskelun pakollisuudesta huolimatta sen verran huonosti, ettei sen pakollisuutta voida perustella edes ruotsinkielisen palvelun takaamisella kaikkialla maassa.

Ja tässä tullaankin koko kysymyksen ytimeen: millä tavalla toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus kouluissa edistää tai ylläpitää Suomen kaksikielisyyttä? Ruotsinkielisten määrä Suomessa on vähentynyt jatkuvasti ruotsin opiskelun pakollisuudesta huolimatta. Miksikö? Koska yhä useammassa alun perin ruotsinkielisessä suvussa suomi on vähitellen syrjäyttänyt kotikielenä ruotsin. Kuten on käynyt omassa suvussanikin. Ruotsin opiskelun pakollisuus ei ole voinut tätä kehitystä estää tai edes hidastaa.

Näistä perusteista johtuen katson, että toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuudesta tulisi luopua. Sitä vastoin kaikkien tulisi oman äidinkielensä (suomi tai ruotsi) lisäksi opiskella kahta vierasta kieltä, jotka voisi valita vapaasti koulun omasta kielitarjonnasta. Niihin voisi sisältyä tai olla sisältymättä toinen kotimainen. Lisäksi tulisi taata riittävät mahdollisuudet opiskella kahden pakollisen vieraan kielen lisäksi myös mahdollisimman monia muita vapaaehtoisia kieliä.

Luopuisin myös virkakelpoisuuteen vaadittavasta toisen kotimaisen kielen taidosta sellaisilla alueilla, joilla ei kyseisen kieliryhmän edustajia asu. On kohtuutonta vaatia joensuulaiselta virkamieheltä ruotsin kielen taitoa, ja vastaavasti umpiruotsinkielisessä kunnassa on kohtuutonta pitää esteenä virkakelpoisuudelle vain sitä, ettei puhu riittävän hyvää suomea.

Pääsääntöisesti politiikkaa olisi hyvä tehdä järkiargumentteihin perustuen. Toivottavasti kielipolitiikka ei ole loputtomiin tämän suhteen poikkeus.

Jaa