IMG_4842

Sote-esityksen riskinä mittava omaisuudensiirto etelästä pohjoiseen

14.3.2017

Käynnissä on jo neljäs perättäinen vaalikausi, jolla mittavaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta pyritään viemään läpi. Nykyjärjestelmän uudistustarve on ilmeinen. Väestörakenteen muutos edellyttää nykyistä toimivampia hoitoketjuja ja parempaa kustannustehokkuutta kuin mihin nykyisellä kunta- ja kuntayhtymävetoisella mallilla on päästy.

Hallituksen esitys sote-uudistuksen perusratkaisusta on mielestäni kohtalaisen toimiva. Väliportaan rakentaminen kunnallisen ja valtakunnallisen hallinnon väliin voi kuulostaa arveluttavalta, mutta tosiasiassa maakuntien perustaminen on nykymallia selkeämpi ja virtaviivaisempi ratkaisu. Parhaimmillaan uudistus voi synnyttää tehokkaampaa resurssien käyttöä kuin nykyinen kuntien, kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien, aluehallintovirastojen, maakuntaliittojen, ELY-keskusten, TE-toimistojen ja muiden hallintohimmeli.

Optimaalisena uudistuksena en toki kompromissina syntynyttä hallituksen esitystä pidä. Perustettavien maakuntien lukumäärä on auttamatta liian suuri. Osassa niistä on liian kapea väestöpohja uudistuksen tavoitteisiin nähden. Toisaalta pelkään, ettei yleiskatteellinen valtionrahoitus kannusta maakuntia riittävään kustannustehokkuuteen.

Nämä eivät kuitenkaan ole mielestäni kohtalokkaita ongelmia uudistuksessa, sillä molemmat puutteet ovat jälkikäteisesti korjattavissa. Sitä vastoin niitä omaisuusjärjestelyitä, joita nyt käsillä olevan reformin yhteydessä tehdään, ei helpolla enää myöhemmin oikaista. Olen hyvin huolissani siitä, millainen kiinteistövarallisuuden uusjako maakuntauudistuksen yhteydessä ollaan toteuttamassa.

Hallituksen esityksen mukaan perustettaisiin toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskus, jonka maakunnat omistaisivat yhteisesti. Tämän osakeyhtiön omaisuudeksi siirtyisivät sairaanhoitopiirien, erityishuoltopiirien ja maakunnan liittojen kuntayhtymien kiinteä omaisuus ja niiden kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeet.

Perustettavan kiinteistöyhtiön omistus ei kuitenkaan jakautuisi sen mukaan, kuinka arvokasta omaisuutta kultakin maakunnalta siihen siirtyy. Sen sijaan osakkeet jakautuisivat maakuntien kesken niiden asukasluvun mukaisessa suhteessa. Tarkalleen ottaen vuoden 2017 viimeisen päivän asukaslukujen mukaisessa suhteessa.

Mikäli esitys toteutuisi tässä muodossaan, kyseessä olisi miljardiluokan kiinteistövarallisuuden uudelleenjärjestely. Sosiaali- ja terveydenhuollon käytössä olevien rakennusten tasearvo on yli kuusi miljardia euroa. Sairaanhoitopiirien kuntayhtymien osuus tästä on noin 2,3 miljardia euroa. Arvokkain kiinteistövarallisuus on tietenkin etelän kasvukeskusten sairaanhoitopiireillä.

Nyt tämä sairaanhoitopiirien kiinteistövarallisuus ollaan siirtämässä yhtiöön, jonka osakkeet jakautuisivat maakuntien kesken kuluvan vuoden lopun asukaslukujen mukaisessa suhteessa. Vaikka etelän maakuntien asukasmäärä kasvaisi tulevaisuudessa edelleen sekä absoluuttisesti että suhteellisesti, pysyisivät kiinteistöyhtiön omistussuhteet maakuntien välillä yhä samoina. Ainakaan lakiesitykseen ei sisälly mainintaa muusta.

Oletettavasti kiinteistöyhtiön olisi lisäksi tarkoitus periä omistamistaan kiinteistöistä käypää vuokraa. Markkinaehtoiseen vuokraukseen kuuluu tietenkin pääoman tuottovaatimus, ja vuokratuotto siten lähtökohtaisesti ylittää suorat menot. Jos näin on, yhtiöön alkaisi vuosien saatossa kertyä pääomaa. Pahimmillaan järjestely voisi siis johtaa siihen, että Uudenmaan maakunta maksaisi käypää vuokraa HYKS:n kiinteistöistä yhtiöön, jonne kertyneet voittovarat yhtiö sitten jakaisi omistusten suhteissa eri puolille maata.

Tällaisenaan toteutettuna esitys merkitsisi mittavaa kiinteistövarallisuuden siirtoa etelästä pohjoiseen – vieläpä siten, että omistussuhteet maakuntien välillä betonoitaisiin vuoden 2017 asukasmäärien suhteiden mukaisiksi. Minun on vaikea pitää tällaista järjestelyä hyväksyttävänä. Asiaan on syytä kiinnittää tarkkaa huomiota valiokuntakäsittelyssä.

Jaa