IMG_4669

Turvapaikka Hölmölästä

14.9.2015

Pelkästään eilisen sunnuntain aikana Suomen rajan ylitti Torniossa yli 500 turvapaikanhakuaikeissa olevaa ihmistä. Määrät ovat kasvaneet päivä päivältä ja kasvavat yhä. Tänä vuonna Suomeen arvioidaan tulevan turvapaikanhakijoita 25 000 – 30 000, ensi vuonna ehkä jopa 50 000. Ennusteita on jouduttu nostamaan jatkuvasti, ja nämäkin arviot saattavat osoittautua alimitoitetuiksi. Kun suhteuttaa luvut siihen, että viime vuonna Suomesta haki turvapaikkaa 3 651 ihmistä, saa käsityksen siitä, kuinka hallitsemattomasta ja kaoottisesta ilmiöstä on kyse.

Tällaista hyökyaaltoa ei Suomi mitenkään voi kestää. Järjestelmämme oli äärirajoillaan jo aiempana ennätysvuonna 2009, kun turvapaikanhakijoita saapui maahan 5 988. Silloin vastaanottokapasiteetti ja kyky käsitellä turvapaikkahakemukset asianmukaisesti olivat jatkuvasti koetuksella. Nykyisen turvapaikanhakijatulvan välittömät kustannukset nousevat helposti satoihin miljooniin, mutta kaikki kustannukset huomioiden tämä kansainvaellus maksaa Suomelle helposti moninkertaisesti enemmänkin, jollei siihen puututa järein keinoin.

No, kuulemma ”hätä ei tunne hintalappua”. Mutta ”hätä” ei voi olla syy, joka saa ihmisen pakenemaan Ruotsista Suomeen. Mikäli akuutti hätä on ollut näiden ihmisten alkuperäinen syy jättää kotinsa, niin se hätä on jäänyt taakse jo tuhansia kilometrejä sitten. Syy sille, että matka jatkuu näin kauas pohjoiseen eikä pysähdy ensimmäisiin rauhallisiin satamiin, on jokin muu kuin hätä.

Todellisten syiden jäljille on verrattain helppo päästä. Ensinnäkin on huomattava, että käsissämme oleva kaikkien aikojen massiivisin kansainvaellus ei ole mikään spontaanisti syntynyt ilmiö, vaan ihmissalakuljettajien miljardiluokan bisnes. Matkanjärjestäjät ovat hyvin perillä eurooppalaisista normeista ja eri EU-maiden sisäisistä käytännöistä. He myyvät asiakkailleen eräänlaisia turvapaikkapakettimatkoja, joihin sisältyy myös konsultaatiota siitä, mitä missäkin pitää sanoa ja minne asti matkaa kannattaa jatkaa.

Dublin-asetuksen mukaisesti turvapaikkahakemuksen käsittelystä on vastuussa se EU-jäsenvaltio, jonka alueelle turvapaikanhakija ensimmäisenä saapuu. Dublin-menettely kuitenkin edellyttää sitä, että turvapaikanhakija todella rekisteröityy turvapaikanhakijaksi ja antaa sormenjälkensä siinä maassa, johon hän on ensimmäisenä saapunut. Ihmissalakuljettajien konsultoimat, laittomasti ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja Euroopassa liikkuvat ihmiset tietävät tämän ja kieltäytyvät antamasta sormenjälkiään ennen kuin siinä maassa, jossa haluavat turvapaikkahakemuksensa käsiteltävän. Tämä on saanut jo suorastaan tragikoomisia piirteitä, kun osa matkaajista uhkaa mieluummin hypätä mereen kuin rekisteröityä turvapaikanhakijoiksi Ruotsissa – vasta Suomi kelpaa.

Viimeistään tässä kohtaa pitäisi hälytyskellojen soida jokaisella ajattelevalla ihmisellä. Miksi ihmeessä nämä ihmiset haluavat turvapaikkahakemuksensa käsittelyyn nimenomaisesti Suomessa eivätkä missään muussa Euroopan maassa, joita on sattunut matkan varrelle? Eikö hädänalaiselle kelpaisi mikä hyvänsä rauhallinen maailmankolkka, miksi kummassa matkan päämääräksi valikoituu niin epäoletettava kohde kuin Suomi?

Vastauksen jäljille pääsee, kun tutustuu tilastoihin turvapaikanhakijoiden kansallisuuksista. Esimerkiksi Syyrian sisällissota, joka mediassa useimmiten selitetään turvapaikanhakijatulvan syyksi, ei näy Suomen turvapaikkatilastoissa juuri mitenkään. Syyrialaisia turvapaikanhakijoita on tullut elokuun loppuun mennessä Suomeen vain 192, mikä on 2,7 prosenttia kaikista tämän vuoden turvapaikanhakijoista.

Sitä vastoin tilastoissa korostuvat irakilaiset (3 228) ja somalit (1 282), jotka yhdessä muodostavat 64,3 prosenttia kaikista tänä vuonna tulleista turvapaikanhakijoista. Tämänkin pitäisi soittaa hälytyskelloja, sillä Irak on valtaosaltaan rauhallista aluetta ja sotaa käydään vain maan pohjoisosissa. Somaliassakin kehitys on kulkenut jatkuvasti vakaampaan suuntaan. Näitä alueita pidetään laajasti sen verran turvallisina, että kaikilla Pohjoismailla Suomea lukuun ottamatta on Irakin kanssa palautussopimukset koskien kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Osalla Pohjoismaista vastaava sopimus on myös Somalimaan kanssa.

Mutta tässä päästäänkin asian ytimeen. Somalien ja irakilaisten osalta Suomi on Pohjoismaiden heikko lenkki, ja asiantuntevat ihmissalakuljettajat tietävät tämän.

Ensinnäkin Suomi antaa näille kansallisuuksille myönteisen turvapaikkapäätöksen muita Pohjoismaita löperömmin. Viime vuonna myönteisen turvapaikkapäätöksen sai somaleista Tanskassa 50 %, Norjassa 59 % ja Ruotsissa 69 %, mutta Suomessa jopa 89 % hakijoista. Irakilaisten kohdalla vastaavat luvut olivat Tanska 13 %, Norja 31 %, Ruotsi 50 % ja Suomi peräti 76 %. Toisekseen Suomessa on myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilla irakilaisilla ja somaleilla pienin todennäköisyys joutua palautetuiksi omiin maihinsa, kun muista Pohjoismaista poiketen asianmukaiset palautussopimukset Suomelta puuttuvat. Siksi ammattitaitoiset ja läksynsä lukeneet ihmissalakuljettajat myyvät turvapaikkapakettimatkansa somaleille ja irakilaisille juuri Suomeen. (EDIT: lukuja täsmennetty eräiltä osin. Katso tarkemmin blogin lopusta.)

Pidän vähintäänkin erikoisena, kuinka sallivasti tällaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen Suomessa suhtaudutaan. Ihmisiä, jotka pääsääntöisesti eivät ole lähtöisin konfliktialueilta ja jotka muualla Pohjoismaissa tilastojen perusteella varsin todennäköisesti lähetettäisiin takaisin kotiin, kohdellaan täällä kuin vastikään luotisateelta pelastuneita. Ihmisiä, jotka ovat maksaneet viisinumeroisia summia ihmissalakuljettajien järjestämistä matkoista halki Euroopan, pidetään täällä onnettomina vähäosaisina, joiden hyväksi järjestetään keräyksiä tarmolla, jollaista harvemmin nähdään oman kotimaamme vähäosaisten kohdalla.

Ja jollei tässä olisi hulluutta jo kerrakseen, niin muutamat ovat intoutuneet maalailemaan myös optimistista visiota siitä, kuinka nämä äskettäin maahan tulleet irakilaiset ja somalit ovat mahdollisuus suomalaisille työmarkkinoille. Tätä optimismia on vaikea jakaa, kun tilastot osoittavat, että juuri nämä kaksi kansallisuutta työllistyvät Suomessa erityisen heikosti. Somali- ja irakilaistaustaisista ihmisistä Suomessa useampi on työttömänä kuin töissä.

Silti osa ”tiedostavista” suomalaisista reagoi tähän motiiveiltaan äärimmäisen kyseenalaiseen turvapaikanhakijatulvaan heiluttelemalla ”Tervetuloa!” -kylttejä. Kari Suomalaisen pilakuva, jossa Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat toteavat olevansa ”perillä Hölmölässä”, on ajankohtaisempi kuin koskaan.

(EDIT 1: Kansalliset maahanmuuttoviranomaiset tilastoivat turvapaikkapäätöksiä erilaisin kriteerein, mistä johtuen niiden ilmoittamat luvut eivät ole suoraan keskenään vertailtavissa. Tässä blogitekstissä käytetyt luvut perustuvat Eurostatin tilastoihin, joissa päätökset on tilastoitu yhtenäisten kriteerien mukaan ja joiden kautta kansallisten erojen vertailu on mahdollista. Irakilaisten ja somalien osalta vertailukelpoiset päätöstilastot Pohjoismaista pl. Islanti löytyvät täältä. Lisäksi kannattaa huomata, että mainittuja kansallisuuksia edustavat turvapaikanhakijat mainitsevat itsekin Suomen löysemmät turvapaikkakäytännöt syyksi hakeutumiselle juuri Suomeen – esim. tässä, tässä ja tässä.

EDIT 2: Suomen Maahanmuuttoviraston tapa tilastoida turvapaikkapäätökset on aivan erityisen eriskummallinen. Kun vertaa tätä tilastoa tähän tilastoon, huomataan, että Maahanmuuttovirasto laskee myös Dublin-tapaukset – joissa siis turvapaikanhakija on lähetetty takaisin siihen maahan, joka on vastuussa hänen turvapaikkakäsittelystään – kielteisiksi päätöksiksi. Tämä on erittäin omituinen tapa tilastoida, koska oikeastihan Maahanmuuttovirasto ei ole Dublin-tapauksissa antanut päätöstä lainkaan, vaan todennut, ettei Suomi ole vastuussa tämän hakijan turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Maahanmuuttovirasto siis esittää virallisissa graafeissaan kielteisten päätösten määrän selvästi suuremmaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Keskiviikkona 16.9. Maahanmuuttovirasto myös myönsi käyttämiensä tilastointitapojen harhaanjohtavuuden.)

Jaa