Helsingin Sanomat väittää karmeita asioita ja syyllistynee törkeään kunnianloukkaukseen

Helsingin Sanomat on julkaissut minusta järkyttävän artikkelin. Se on niin täynnä virheitä ja vääristelyjä, että yhdessä blogitekstissä on liki mahdotonta korjata niitä kaikkia. Artikkeli on myös niin musertavalla tavalla leimaava, että käytännössä en pysty korjaamaan sen väitteiden aiheuttamaa mainehaittaa, vaikka tekisin mitä.

Minun on kuitenkin pakko yrittää. Aloitan pienemmistä virheistä ja siirryn kohti isompia.

Helsingin Sanomat kertoo, että “Lotta” on saanut minulta kahvikutsun 16-vuotiaana vuonna 2014. Toimittaja Paavo Teittinen väittää minulle sähköpostissaan, että näin olisi tapahtunut SuomiAreena-tapahtumassa vuonna 2014. Ei ihme, että en muista tapausta, sillä samaan aikaan olen ollut vaeltamassa Utsjoella ja Sevettijärvellä, mikä käy ilmi tuon ajan somepäivityksistänikin esimerkiksi tässä, tässä, tässä ja tässä.

Tämä on tietysti vielä pieni asiavirhe. Juttu alkaa siitä, miten vuonna 2020 eräiden viestintäpalvelu Jodelin keskusteluiden johdosta poliisille tehtiin ilmoitus toiminnastani. Anonyymin keskustelun oli masinoinut henkilö, joka esiintyy jutussakin ja johon palaan myöhemmin. Tämä henkilö ilmiantoi itsensä ja yhdeksän muuta naista, joita hänen kuulemiensa juttujen mukaan olin ahdistellut.

Helsingin Sanomat poimii kyseisestä puhutuspöytäkirjasta joka ainoan kohdan, joka sopii narratiiviin minusta ahdistelijana, ja sivuuttaa joka ainoan seikan, joka puhuu sitä vastaan. Kerrotaanpa siis, mitä nuo ilmoitetut naiset todella vastasivat.

Yksi puhutetuista oli entinen tyttöystäväni. Hän kertoo minusta poliisille näin: “A kertoi, ettei hänellä ole mitään huonoja kokemuksia Rydmanista, eikä ole kuullut mitään huhujakaan hänestä.” Tämän HS sivuuttaa.

Toinen puhutetuista on myös entinen tyttöystäväni. Hän sanoo: “B:n kertoman mukaan hän ei ole missään vaiheessa kokenut mitään hyväksikäyttöön viittaavaa painostusta. Hän ei ole myöskään kuullut mitään juttuja tai huhuja sellaisesta toiminnasta liittyen Rydmaniin.” Tämä ei kiinnosta HS:ää.

Kolmannen puhutetun naisen kanssa olemme aina olleet vain kavereita. Hänen kohdallaan lukee näin: “Heidän välillään ei ole ollut minkäänlaista suhdetta tai muuta vastaavaa. C:llä ei ole mitään ahdistavia kokemuksia Rydmanista.” Ei kiinnosta HS:ää.

Neljäs puhutetuista oli ilmeisesti päätynyt mukaan siksi, että vinkkaajat olivat sotkeneet siskokset keskenään. Tapailemani naisen sisko kertoo omassa puhutuksessaan näin: “D:llä ei ole tietoa mistään sopimattomasta käytöksestä siskoaan kohtaan.” Ei kiinnosta HS:ää tämäkään.

Viides puhutetuista on otettu mukaan HS:n juttuun nimellä “Anna”. Tunnen hänet vain puolittain. Tämä “Anna” on antanut useampia toisistaan poikkeavia lausuntoja kahdesta kohtaamisestamme vuosina 2014 ja 2015. Hänen minulle hiljattain lähettämästä viestistä käy myös ilmi, että hän kokee poliisin johdatelleen häntä vastauksissaan ja että hän on yrittänyt kieltää toimittajia siteeraamasta hänen kertomustaan mitenkään – tuloksetta:

Tämän “Annan” suuhun on laitettu myös väite, jonka mukaan olisin sanonut, ettei hänen kannata liittyä kokoomusnuoriin, “koska he ovat kaikki lorttoja”. Väite on absurdi. Hän oli aiemmin kuulunut toiseen poliittiseen nuorisojärjestöön, ja vuonna 2015 hän harkitsi liittymistä kokoomusnuoriin. Olin tästä innoissani ja nimenomaisesti kannustin häntä siihen. Olen näyttänyt HS:lle viestinvaihdon, joka tukee kertomustani, mutta sekään ei HS:ää kiinnostanut.

HS:n jutun “Petra” on kuudes nainen, joka mainitaan poliisin puhutuspöytäkirjassa ja hän on myös se henkilö, joka masinoi puhutuksen käynnistäneen jodelkeskustelun. Tämä seikka käy ilmi pöytäkirjasta. Hän valehtelee jutussa raskaasti. Tämä henkilö on se, jota omassa Facebook-päivityksessäni kuvailen “yli-innokkaaksi kokoomusnuoritytöksi”. Hän väittää minun lähennelleen itseään monin tavoin. No näyttääkö esim. tämä siltä:

Näiden vihjailevien, alkuvuodesta 2018 lähetettyjen viestien jälkeen aloin vältellä koko henkilöä. Hän enimmäkseen jättikin minut rauhaan. Vuotta myöhemmin hän kuitenkin halusi osallistua vaalikampanjaani. Hän käyttäytyi asiallisesti koko kampanjan ajan ja oli hurjan ahkera sitä tekemään. Kun hän halusi tavata kampanjan jälkeen, en olisi mitenkään voinut siitä kieltäytyä.

HS mehustelee sillä, että tapaamispaikaksi sovittiin kahvit Kämpissä. HS puhuu syömisestä, vaikka kyse oli kahveista. Paikka sattui olemaan minulle sopivasti matkan varrella. Kahvit oli sovittu klo 15.15 ja ilmaisen viesteissä selvästi, että minulla iltameno, joka asettaa tapaamiselle takarajan. Kun sain tietää, että tyttö oli kertonut olevansa menossa kanssani “treffeille”, ilmoitin hänelle selvästi, että jos tällaista väitettä on levitetty, pitää tapaaminen peruuttaa kokonaan. Tyttö meni pois tolaltaan ja yritti lähestyä mitä moninaisimmin tavoin. Käskin hänen lopettaa ja tein yksiselitteisesti selväksi, että hänen on turha haaveilla minusta:

Jos maailma olisi oikeudenmukainen ja reilu paikka, pelkästään näiden kahden ylläolevan kuvakaappauksen pitäisi mielestäni varsin vahvasti osoittaa, että HS:n maalaama kuva nuorten tyttöjen vikittelijästä ei voi olla tosi. Kuvakaappaukset on myös näytetty HS:n toimittajille. Ne eivät toimitusta kiinnostaneet.

Seitsemäs poliisin puhuttamista naisista on Amanda Blick, joka esiintyy jutussa omalla nimellään. Seurustelin hänen kanssaan vuonna 2016. Kun halusin erota, hän otti asian hyvin raskaasti. Alkuvuodesta 2017 hän tehtaili minusta joukon mitä mielikuvituksellisimpia rikosilmoituksia. Niihin voi tutustua tämän linkin takaa.

Hänen tekemiensä rikosilmoitusten mukaan olin lähettänyt hänelle eron jälkeen viisi tekstiviestiä, mikä oli hänen mukaansa "vainoamista". Hänen mielestään olin vaihtanut myös asuntoni lukot, mikä oli naisen mielestä "omankädenoikeutta". Muuttokuorman siirto oli hänen mielestään "pelastusrikkomus" ja hänelle kuuluvien tavaroiden laittaminen kirjekuoressa hänen postilaatikostaan sisään "kotirauhan rikkomista". Lisäksi olin hänen mielestään syyllistynyt "laittomaan uhkaukseen", kun olin sanonut, ettei ole sellaista vaihtoehtoa, että hän jäisi luokseni asumaan. Rikosilmoitukset eivät tietenkään johtaneet mihinkään, niin ilmeistä kiusantekoa ne olivat.

Mutta olennaista on huomata, että vaikka Blick yrittää vuonna 2017 keksiä toiminnastani rikosta keinolla millä hyvänsä, hän ei keksi syyttää minua väkivallasta. Vasta vuoden 2020 puhutuksessa hän alkaa maalailla kuvaa väkivallasta, mutta silloinkin vasta tällaisin sanoin: “Rydmanilla olisi Blickin mukaan ollut erikoinen käsitys muun muassa siitä, mikä on väkivaltaa suhteessa ja mikä ei. Esimerkiksi Rydman ei ollut pitänyt kiinnipitämistä tai esineiden heittelyä kohti väkivaltana. Blickin kertoman mukaan hän ei ole kokenut varsinaista pakotusta seksuaalisiin tekoihin Rydmanin toimesta.”

Nyt sitten vuonna 2022 hän syyttää minua lehdessä hyvin monenlaisesta väkivallasta. En voi muuta kuin ihmetellä, miten Helsingin Sanomat voi pitää kertomusta uskottavana, kun henkilö on vuonna 2017 tekaissut rikosilmoituksia aiheesta kuin aiheesta, mutta ei silti ole maininnut sanallakaan mistään väkivaltaisesta.

Poliisin puhuttamista naisista kahdeksas ja yhdeksäs mainitaan HS:n jutussa. Kyse on ollut erään tuttavani 18-vuotissynttäreistä vuonna 2016. Noilta kutsuilta tultiin jatkoille luokseni. Mainitut tytöt olivat 17-vuotiaita, mutta ajattelin, ettei asiaa voisi pitää kovin arveluttavana, kun omakin tuolloinen tyttöystäväni oli kotosalla samaan aikaan. No, tuolloinen tyttöystäväni Amanda Blick on sellainen kuin on ja on pyrkinyt kääntämään nyt tuonkin tapauksen minua vastaan.

Tältä osin HS tekee sentään vähän oikeutta minuakin kohtaan ja antaa toisen tytöistä puhua: “Wille ei koettanut lähestyä minua ja kaveriani fyysisesti.”

Kymmenes poliisin puhuttama nainen on jutun alkupuolella esiintyvä nimimerkki “Milja”. Meidän välillämme on ollut tasan yksi intiimimpi hetki, ja se on ollut 29.6.2015. En tiedä, mikä motiivi hänellä on väittää muuta. Mutta jos hänen kertomansa todella pitäisi paikkansa, kyse olisi vuodesta 2011. Silloin hän olisi ollut 16-vuotias ja minä 25-vuotias. En ollut tuolloin kansanedustaja enkä edes kaupunginvaltuutettu. Minulla ei olisi tarvetta selitellä asioita toisiksi, mutta olen tietysti näreissäni, kun totuudessa ei pysytä. Myös hän sanoo poliisin puhutuspöytäkirjassa, että “hän ei ole kokenut mitään pakottamista tai painostamista Rydmanin toimesta.”

Nämä olivat nyt siis kaikki ne kymmenen, joita anonyymit jodelistit olivat “uhreikseni” arvelleet. Joiden kaikkien osalta poliisi siis totesi, ettei minua ollut syytä epäillä mistään eikä mitään tutkintaa aloitettu. Sen sijaan Helsingin Sanomat on löytänyt juttua varten kaksi muuta henkilöä, jotka suureksi järkytyksekseni puhuvat jutussa minua vastaan. Ensimmäinen heistä on Carolina Nystén, joka esiintyy jutussa omalla nimellään.

Tapailin Nysténiä vaihtelevalla intensiteetillä keväästä joulukuuhun 2014. Uudelleen hän otti minuun yhteyttä huhtikuussa 2015, välittömästi tultuani valituksi eduskuntaan. Hän oli erittäin innokas tapaamaan ja vietti illan luonani. Viestittelimme vielä toukokuulle asti, mutta sitten yhteydenpito tyrehtyi. Hän oli alkanut seurustella toisen miehen kanssa.

Seuraavan kerran kohtasimme vasta tammikuussa 2018. Tuolloin hän oli eroamassa. Viestittelimme paljon ja puhuimme myös puhelimessa. Sovimme treffit 2.3.2018 ja tulimme illaksi luokseni. Hän olisi halunnut myös jatkaa tapailua, mutta erinäisistä syistä en itse katsonut sitä hyväksi ajatukseksi. Suhteemme muuttui ystävyydeksi vailla muita elementtejä. Saman vuoden marraskuussa hän oli avecinani kirkkokonsertissa, josta hän jakoi yhä sosiaalisesta mediasta löytyvän kuvankin.

Vielä kuluvan vuoden helmikuussa olen keskustellut Nysténin kanssa. Hän oli hyvin hämmentynyt siitä, miksi Helsingin Sanomien toimittaja oli lähestynyt häntä tällaisella asialla ja esittänyt minusta kummallisia väitteitä. Minulla on todistusaineistoa siitäkin, että vielä maaliskuussa hän on hämmästellyt, kuinka hänen nimensä on vedetty tällaiseen mukaan.

Miksi hän nyt sitten yhtäkkiä keksii väittää tällaisia aivan karmeita asioita vuosilta 2014 ja 2015? Asia liittynee siihen, että maaliskuussa hän ystävystyi aiemmin mainitun Amanda Blickin kanssa. He ovat sittemmin jakaneet sosiaalisessa mediassa julkaisuja yhteisistä tapaamisistaan. Hallussani on myös materiaalia, joka osoittaa Blickin aktiivisesti pyrkineen vaikuttamaan toisiin naisiin, jotta nämä antaisivat minusta kielteisiä lausuntoja HS:lle. On syvästi traagista, että ainakin tämän yhden henkilön kohdalla se on onnistunut.

Jokseenkin vielä hämmentyneempi olen HS:n artikkelin nimimerkki “Oonasta”. Tämä samainen henkilö, joka nyt kertoo minusta hyvin negatiiviseen sävyyn, lähestyi minua kuluvan vuoden tammikuussa näin liittyen toimittaja Teittisen yhteydenottoon:

Sattumoisin on niin, että tämä “Oona” on Carolina Nysténin hyvä ystävä ja viettänyt ainakin jonkin verran aikaa myös Amanda Blickin kanssa kevään aikana. Heillä on ollut ainakin yksi tapaaminen myös kolmisin, mistä kaikki kolme raportoivat myös sosiaalisen median kanavissaan. Enpä taida olla ihan foliohattu, jos tulkitsen, että mielenmuutos liittyy näihin tapaamisiin.

Tosin jotain outoa asiassa kuitenkin on, sillä minulle “Oona” kiistää puhuneensa HS:lle sellaisia asioita kuin mitä jutussa esitetään:

En ole oikaissut tässä kuin murto-osan Helsingin Sanomien syvästi leimaavan artikkelin kertakaikkisen järkyttävistä väitteistä. Siitä vasta pitkä teksti tulisikin. Ja vaikka kumoaisin yksityiskohtaisesti kaiken, ei se poista sitä valtavaa kielteistä kokonaiskuvaa, jonka juttu erittäin kyseenalaisin perustein maalaa.

On hyvin todennäköistä, että tulen tekemään rikosilmoituksen törkeästä kunnianloukkauksesta, kunhan olen ensin keskustellut asianajajani kanssa aiheesta. On muitakin rikosnimikkeitä, jotka saattavat tulla kyseeseen.