Sinnemäen sumpuista sujuvaan liikenteeseen.
Helsingin nykyisellä kaupunkisuunnittelulla on yksi päämäärä: tehdä kaupungissa liikkumisesta mahdollisimman vaikeaa. Kaistoja otetaan pois käytöstä, kadunvarsipysäköintiä supistetaan ja kadut tukitaan.
Suuruudenhulluja joukkoliikenneinvestointeja sitä vastoin tehdään silläkin uhalla, että niiden myötä lippujen hinnat karkaavat pienituloisten saavuttamattomiin. Pyöräilylle omistettujen siltojen rakentamiselle on annettu veronmaksajien avoin šekki.
On aika siirtyä Sinnemäen liikennesumpuista takaisin sujuvaan kaupunkiliikenteeseen. Siihen kuuluu oikeus ja mahdollisuus kulkea myös omalla autolla. Myös järjenkäyttö on suotavaa – joukkoliikennettä ei pidä rakentaa enempää kuin mitä on joukkoja liikuteltavaksi. Keliolosuhteillemmekaan emme mahda mitään. Loskainen tai jäinen katu ei muutu pyöräilijän unelmaksi, vaikka sen kaavakuvassa sellaiseksi piirtäisi.
Helsinkiä ei saa rakentaa tukkoon.
Helsingistä on sen nykyisten valtapuolueiden johdolla tullut ahneiden rakennusliikkeiden paratiisi. Vihreät pitävät mahdollisimman ahdasta rakentamista ekologisena. Sosialidemokraatit ja vasemmisto taas toivovat kaupungin uusiin vuokrakasarmeihin omia potentiaalisia äänestäjiään, nykyisin siis lähinnä maahanmuuttajia. Kokoomukselle taas sopii se, että puoluetta lähellä olevat rakennusliikkeet saavat itselleen uusia urakoita.
Lopputuloksena on se, että kaupungissa jokainen väljä kohta kaavoitetaan ja rakennetaan täyteen. Viihtyisät asuinympäristöt muuttuvat tunkkaisiksi betoniviidakoiksi.
On aika kääntää suunta. Helsinkiä on rakennettava helsinkiläisten ehdolla, ei tänne ehkä joskus tulevaisuudessa pyrkivien tarpeita varten. Kaupungin arkkitehtuurissa on palattava takaisin ikuisiin kauneusarvoihin. Ankeiden laatikkotalojen aika on ohi.
“Tähän asti Helsingissä on ajateltu, että maahanmuuttajilla on vain oikeuksia ja suomalaisella velvollisuuksia. On käännettävä asia toisin päin: suomalaisilla on oikeus suomalaiseen Suomeen ja maahanmuuttajilla velvollisuus kunnioittaa sitä.”
Kadut vapaiksi jengeistä.
Ei tullut monikulttuurista unelmaa, ei kivoja pelihetkiä eikä auvoista yhteiseloa. Tuli katujengejä, järjestäytynyttä rikollisuutta ja väkivaltaa. Perussuomalaiset varoittivat tästä jo etukäteen. Helsingin päättäjät eivät usko vieläkään.
Suomen hallitus tekee jo korjausliikettä. Maahanmuuttolainsäädäntöä kiristetään, palautuksia tehostetaan ja raja laitetaan tarvittaessa vaikka kokonaan kiinni. On aika saada Helsinki mukaan talkoisiin. Silmien ummistamisen on loputtava.
Tähän asti Helsingissä on ajateltu, että maahanmuuttajilla on vain oikeuksia ja suomalaisella velvollisuuksia. On käännettävä asia toisin päin: suomalaisilla on oikeus suomalaiseen Suomeen ja maahanmuuttajilla velvollisuus kunnioittaa sitä. Vieraskielisten palveluiden jatkuvasta laajentamisesta on siirryttävä velvoittavaan suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen.
Koulut takaisin oppimisympäristöiksi.
Suomalainen koulujärjestelmä oli aikanaan maailman paras. Tai ainakin meillä oli maailman parhaat oppilaat. Sitten oppilasaines muuttui toisenlaiseksi ja sen myötä myös oppimistulokset. Katastrofin viimeisteli erityisluokkien lakkauttaminen, vaatimustason laskeminen, opettajien auktoriteetin heikentäminen ja TikTok-kulttuurin läpimurto koululaisten mobiililaitteisiin.
Nykyisin Helsingissä on jo kouluja, joissa oppilaiden enemmistön äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Kulttuurierot ovat valtavat, ja opettajien aikaa kuluu enemmän yritykseen hallita kaaosta kuin itse opettamiseen. Sellaisessa sekasortoisessa todellisuudessa eivät opi edes ne, jotka haluaisivat – eivät edes syntyperäiset suomalaiset.
Helsinkiläisistä kouluista on tehtävä jälleen paikkoja, joissa opitaan. Vieraiden kulttuurien aiheuttaman kaaoksen sietämisen sijasta on alettava vaatia suomalaiseen järjestelmään kasvamista ja oppimista. Opettajille on annettava tähän myös riittävät välineet. Ne oppilaat, jotka estävät muiden oppimisen, on siirrettävä pois häiritsemästä oppimaan halukkaita.
Rohkeasti suomalaisen kulttuurin puolesta.
Suomessa eletään Suomen ehdoilla. Meidän ei pidä sensuroida Afrikan tähteä tai Eskimo-puikkoa siltä varalta, että joku saattaa loukkaantua. Vielä vähemmän meidän kuuluu piilotella yhteiskuntamme kristillistä perustaa. Suvivirsi ja Enkeli taivaan kuuluvat Helsinkiin, suurmoskeijat eivät.
Tämän maan upeasta kulttuurista sietää olla ylpeä. Meidän tehtävämme on vaalia sitä ja välittää se tuleville sukupolville, sillä jos me emme sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan. Ei ole olemassa suomalaista kulttuuria ilman suomalaisia sitä ylläpitämässä ja vaalimassa.
Helsingin johtoon tarvitaan asennemuutos. On osattava alkaa vaalia sitä hyvää, ainutkertaista ja omaleimasta kulttuuria, joka meillä on. On lakattava yrittämästä miellyttää jotain oletettuja kansainvälisiä trendejä – sellaisia tulee ja menee, mutta alkuperäistä ja omaleimaista arvostavat lopulta kaikki. Sivistyksen mitta on siinä, kuinka paljon osaamme vaalia sitä, minkä olemme meitä edeltäviltä sukupolvilta saaneet.
Hyvinvoinnin mahdollistaa kestävä talous.
Hyvinvointipalveluita voi olla vain siellä, missä talous on vahva. Menot on osattava laittaa tärkeysjärjestykseen. Emme saa elää tulevien sukupolvien kustannuksella. Vastuuttomaan jakopolitiikkaan ei ole varaa varsinkaan nykyisessä maailmantilanteessa.
Helsinkiläisiltä ei kerätä veroja siksi, että kaupunginvaltuutetut voisivat lähettää ne avustuksina ulkomaille tai siksi, että Helsinkiin eksyneille onnenonkijoille saataisiin turvattua kaikki mahdolliset palvelut.
Helsinkiläisten omalla työllään rahoittamat palvelut kuuluvat helsinkiläisille itselleen. Tarvitsevien on päästävä hoitoon ohitse maassa laittomasti oleskelevien.
Kaiken hyvinvoinnin selkäranka on työ ja yrittäjyys. Helsingin on varmistettava se, että Helsingissä kannattaa tehdä työtä ja yrittää. Paljon on kiinni kaupungin keskustan elinvoimaisuudesta. Sitä ei saa vaarantaa ideologisella vihreällä kaupunkisuunnittelulla ja sisääntuloväylien tukkimisella.
“Helsinkiläisiltä ei kerätä veroja siksi, että kaupunginvaltuutetut voisivat lähettää ne avustuksina ulkomaille tai siksi, että Helsinkiin eksyneille onnenonkijoille saataisiin turvattua kaikki mahdolliset palvelut. Helsinkiläisten omalla työllään rahoittamat palvelut kuuluvat helsinkiläisille itselleen.”
Kaupunki tarvitsee johtajuutta.
Kuluneella valtuustokaudella Helsingin johtaminen on ollut tuuliajolla. Kaupunki ei ole suoriutunut edes sellaisesta perusasiasta kuin työntekijöittensä palkanmaksusta. Myös Helsingin tietoturva on ollut aivan retuperällä. Kaupungin koululaisten ja näiden vanhempien arkaluontoiset henkilötiedot ovat olleet hakkereitten kätten ulottuvilla.
Vähintään viikoittain saamme lukea Helsingin taloudellisista epäonnistumisista – miljoonainvestoinneista pyöräparkkeihin, joita käyttävät vain Wolt-kuskit, käyttämättä jääneistä kymmenien miljoonien tietojärjestelmäinvestoinneista tai Kruunusiltojen alati paisuvasta loppulaskusta.
Pääkaupunkia ei yksinkertaisesti voi johtaa näin.
Pormestari Juhana Vartiainen on jättänyt kaupungin johtamisen lähinnä apulaispormestari Daniel Sazonovin harteille. Tämä seikka ei Sazonovia varsinaisesti mairittele, koska kaupungin nykytila on siten pitkälti juuri hänen johtamistaitojensa tuotos. On aika vaihtaa kaupungin johto – Vartiaisen-Sazonovin-Sinnemäen-Arhinmäen pormestaristo on jo näyttönsä antanut.
