Kyllä integraatiolle, ei siirtolaisparlamentille

Joukko maahanmuuttajataustaisia henkilöitä kävi tiistaina sisäasiainministeriössä luovuttamassa adressin, jonka tarkoituksena on vastustaa Siirtolaisparlamentti -nimellä perustettua hanketta. Aiheesta kertoo esimerkiksi Kymen Sanomat 7.12.2010. Siirtolaisparlamentti on viime kesänä perustettu, toistaiseksi yhdistysmuotoisena toimiva järjestö, jonka puuhahenkilöinä ovat julkisuudessa hääränneet esimerkiksi Helsinki Times -lehden päätoimittaja Alexis Kouros ja kirjailija Umayya Abu-Hanna.

Olen alusta asti suhtautunut ajatukseen “siirtolaisparlamentista” kielteisesti. Luonnollisestikaan en vastusta yhdistystoimintaa enkä vapaata järjestäytymistä erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseksi. Siirtolaisparlamentti on kuitenkin ajatuksena ja tavoitteidensakin puolesta sellainen projekti, joka ei edistä mitään sellaista, mistä olisi hyötyä Suomelle sen paremmin kuin Suomessa asuville maahanmuuttajillekaan. Ehkä lukuun ottamatta niitä muutamaa aktivistia, jotka näkevät tässä tilaisuuden saada itselleen verovaroin ylläpidetyn suojatyöpaikan.

Ensinnäkin huomio kiinnittyy sanaan “siirtolainen”. Hankkeessa mukana ollut kirjailija Abu-Hanna kertoi taannoin Huomenta Suomi -ohjelman haastattelussa haluavansa lanseerata laajempaan käyttöön nimenomaan sanaa “siirtolainen”, koska hänen käsityksensä mukaan “siirtolainen rakentaa yhteiskuntaa, mutta maahanmuuttaja siivoaa Alepaa”. Tämä Abu-Hannan käsitys on masentava. Alepan siivooja tekee kunniallista, rehellistä ja raskasta työtä sen sijaan, että odottaisi yhteiskunnan kustantavan ilmaisen elämisen tai mukavan puuhahankkeen. Erilaisissa valtion maksamissa projekteissa työskentelevät “asiantuntijat” saisivat olla kiitollisia Alepan siivoojille, koska juurikin Alepan siivoojat ja muut yksityisellä sektorilla työskentelevät maksavat verovaroillaan heidän palkkansa.

Toinen kritiikkiä osakseen ansaitseva seikka on se, että “siirtolaisparlamentti” tekee juuri sen, mikä kaikessa sivistyneessä maahanmuuttokeskustelussa on jo ajat sitten hylätty: niputtaa maahanmuuttajat yhdeksi monoliittiseksi ryhmäksi ja nostaa tämän ryhmän muusta kansasta irralliseksi osaksi. “Siirtolaisia”, “maahanmuuttajia”, miksi tahansa heitä halutaan kutsua, yhdistää ainoastaan se, että heidän juurensa ovat muualla kuin Suomessa. Minusta se on aivan liian pieni yhteinen nimittäjä, ja ilahduttavasti myös aikamoinen joukko maahanmuuttajia on tästä asiasta samaa mieltä.

Kolmannekseen luotaan työntävät tämän “parlamentin” tavoitteet ja suunnitellut toimintatavat. Kesäkuussa uutiset kertoivat: “Tarkoituksena on saada siirtolaisten ääni kuuluviin. Äänioikeutettuja olisivat sellaiset siirtolaiset, jotka aikovat asua Suomessa vähintään kaksi vuotta. Parlamentti voisi neuvoa viranomaisia ja lainsäätäjiä sekä tehdä aloitteita. Rahoitusta hankkeella ei vielä ole, mutta ensimmäinen vaali halutaan järjestää seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä. Ajatuksena on saada osa rahoituksesta siirtolaisilta itseltään ja osa ehkä valtiolta tai EU:lta.”

Mitään tällaista ulkopuolista tahoa ei todellakaan pidä perustaa ainakaan siinä tarkoituksessa, että se “neuvoisi” viranomaisia, lainsäätäjistä nyt puhumattakaan. Suomessa on nykyisinkin valtionhallinto ja kolmas sektori tupaten täynnä monenlaista ja monen tasoista asiantuntemusta kaikesta mahdollisesta, maahanmuuttaja-asiat mukaan lukien, ja viranomaiset sekä eduskunta hyödyntävät koko tätä skaalaa kaikessa toiminnassaan jo nyt erittäin laajasti, ehkä jopa liikaa. Ei voida uskottavasti perustella, että juuri maahanmuuttaja-asioissa olisi jotain niin merkittävää informaatiokatvetta, että sen paikkaaminen vaatisi jonkinlaisen “siirtolaisparlamentin” perustamista.

Etenkään valtion tai EU:n rahaa ei pidä kohdentaa tällaiseen toimintaan. Erillisen “siirtolaisparlamentin” perustaminen toimisi kaikkia järkeviä integraatio- ja kotoutumistavoitteita vastaan. Ehdotetun kaltainen “parlamentti” olisi vahingollinen sekä maahanmuuttajien itsensä että suomalaisen yhteiskunnan etujen näkökulmasta.

Mitä tulee maahanmuuttajien osallistumiseen yhteiskunnalliseen toimintaan ja heidän äänensä kuulumiseen, on tuohon kaikkeen jo nyt olemassa erinomaiset edellytykset. Suomessa, samoin kuin länsimaisissa demokratioissa yleensäkin, vaikutetaan yhteiskunnallisiin kysymyksiin politiikan ja poliittisten puolueiden kautta. Nämä vaikutuskanavat ovat avoinna Suomessa maahanmuuttajillekin. Sitä vastoin en voi kannattaa ”siirtolaisparlamentin” kaltaisia projekteja, joilla ehdoin tahdoin luodaan rakenteita, jotka tuottavat erillisyyttä ja lokeroitumista sekä ylläpitävät ulkopuolisuutta.