Malmön juutalaisvainot seurausta epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta
Uskomatonta mutta totta: 2010-luvun Euroopassa juutalainen kohtaa jälleen vainoa ja väkivaltaa. Kadulla ei voi kulkea kipa päässä joutumatta piestyksi. Synagogassa voidaan pitää sapattijumalanpalvelukset ainoastaan erityisen tiukkojen turvatoimien suojaamina. Juutalaiselle hautausmaalle tehdään pommi-iskuja. Viranomaiset ovat kyvyttömiä tai haluttomia reagoimaan asiaan. Elämän muututtua sietämättömäksi ja turvattomaksi ainoaksi vaihtoehdoksi koetaan pakeneminen Israeliin.
Kyse on Ruotsin Malmöstä, jossa juutalaisvastainen väkivalta ja terrori ovat riistäytyneet käsistä. Asialla eivät kuitenkaan ole kaljupäiset uusnatsit, vaan radikaali islamilainen maahanmuuttajaväestö.
Toisen maailmansodan aikaisen juutalaisten joukkotuhon jälkeen Eurooppa vaihtoi kokonaan kurssia. Holokaustiin johtanut äärimmäinen kansallisuusaate ja rotuajattelu joutui paitsioon. Kiihkokansallinen ajattelu haluttiin korvata monikulttuurisuudella. Eurooppa siirtyi siirtolaisuuden ja laajamittaisen maahanmuuton aikakauteen. Historian julmaa ivaa on se, että juuri tämän ilmiön myötä antisemitismi ja juutalaisvainot ovat jälleen palanneet Eurooppaan radikaalien islamistien muodossa.
Malmössä on wikipedian tietojen mukaan vuonna 2009 ollut noin 287 000 asukasta. Samaisen lähteen mukaan vuonna 2007 ulkomailla syntyneitä on malmöläisistä ollut yli 75 000. Jos lasketaan vielä Ruotsissa syntyneet maahanmuuttajien lapset, nousee ulkomaalaistaustaisten asukkaiden osuus Malmössä vielä huimemmaksi. Malmön väestöstä 25% on muslimeita.
Islamin tai minkään maahanmuuttajaryhmän demonisointiin ei tietenkään pidä mennä, mutta sanomattakin pitäisi olla selvää, ettei mikään yhteiskunta kestä hajoamatta noin suurta ulkomaalaisväestöä. Varsinkaan, kun tuo väestö on tullut alueelle vain muutaman vuosikymmenen aikana ja muuttajat ovat kulttuuriltaan ja tavoiltaan hyvin kaukana vastaanottavasta yhteiskunnasta.
Näkemykseni maahanmuuttopolitiikasta on hyvin yksinkertainen: minkään maan ei pitäisi ottaa maahanmuuttajia enempää eikä nopeammin kuin mitä se pystyy menestyksellisesti omaan yhteiskuntaansa integroimaan. Gettoutumisten ja sopeutumisongelmien pitäisi aina olla signaaleja siitä, että muutto on ollut liian laajamittaista ja nopeatahtista ja että on aika hillitä muuttoliikettä.
Maahanmuutto voi olla vastaanottavalle yhteiskunnalle positiivinen voimavara – mutta vain silloin, kun se on hillittyä ja hallittua ja määrät pysyvät kohtuullisen pieninä. Useimmissa Euroopan maissa on menty kipurajan ylitse jo ajat sitten. Ruotsin tapauksessa voidaan puhua jopa väestöllisestä katastrofista, josta Malmön juutalaisvainot ja tiettyjen asuinalueiden luisuminen kokonaan pois viranomaisvalvonnan piiristä ovat karmeita esimerkkejä.
Tiedän, aihe on vaikea ja useimmat poliitikot mielellään vaikenisivat siitä. Monien mielestä minunkin pitäisi. Mutta kyse on niin valtavasta ja vakavasta asiasta, ettei yksikään poliittinen päätöksentekijä voi väistää vastuutaan. Ruotsissa tilanne on räjähtänyt käsiin juuri siksi, että asiasta ei ole uskallettu keskustella ja että ongelman on annettu käydä vuosi vuodelta pahemmaksi.
Meidän on otettava opiksi Ruotsista ja tiedostettava, miten täydellisesti Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut. Samaa ei saa tapahtua Suomessa.