Vallan kolmijako-oppi

Opin vallan kolmijaosta esitti ensimmäistä kertaa valistusfilosofi, paroni Montesquieu teoksessaan Lakien henki (De l’Esprit des Lois, 1748). Montesquieun mukaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta tuli eriyttää toisistaan erillisten valtio-orgaanien hoidettaviksi. Montesquieu kirjoitti teoksensa aikana, jona useimmissa eurooppalaisissa valtioissa kaikki valta oli yhä keskittynyt itsevaltaisten monarkkien käsiin.

Montesquieun ajatuksilla on ollut kauaskantoinen vaikutus demokraattisten perustuslakien muotoutumisessa, vaikka Montesquieun alkuperäistä kolmijako-oppia ei juuri olekaan sovellettu. Suomessakaan toimeenpano- ja lainsäädäntövaltaa ei ole Montesquieun tarkoittamalla tavalla toisistaan eriytetty, vaan ministerit (toimeenpanovalta) ovat liki poikkeuksetta myös kansanedustajia (eli lainsäädäntövallan edustajia).

Viime päivinä vallan kolmijako-oppia on kuitenkin käytetty Suomessa aivan erikoisella tavalla perusteluna sille, ettei kansanedustajana (lainsäätäjänä) toimiva henkilö saisi edes sanoissaan arvostella tuomioistuinten päätöksiä. Tämä on valtio-opillisesti erittäin kummallinen tulkinta.

Mikäli otettaisiin lähtökohdaksi, että toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan edustajat eivät saisi arvostella toistensa toimintaa, johtaisi tämä siihen, ettei myöskään esimerkiksi eduskunta (lainsäädäntövalta) saisi arvostella hallituksen (toimeenpanovalta) toimintaa. Siis esimerkiksi oppositiokansanedustajat eivät saisi arvostella hallituksen politiikkaa.

Tällaista älyttömyyttä ei tietenkään kukaan ole esittänyt. Mutta mikäli todella vallan kolmijako-oppiin vedoten kielletään kansanedustajaa esittämästä mielipidettään oikeuslaitoksen toiminnasta, niin samalla logiikalla tulisi kieltää myös eduskuntaa arvostelemasta hallitusta. Halla-ahoa vastaan käytetyn hataran argumentoinnin johdonmukainen ja looginen soveltaminen johtaisi siis koko parlamentaarisen hallitusmuodon romuttumiseen.

Se, että Halla-aho ilmaisee kielteisen mielipiteensä korkeimman oikeuden tuomiosta, ei mitenkään sodi vallan kolmijaon periaatetta vastaan. Halla-aho ei ole käyttänyt tai pyrkinyt käyttämään kansanedustajuuttaan tai hallintovaliokunnan puheenjohtajuuttaan vaikuttaakseen tuomion sisältöön. Hän on myös alistunut tuomioonsa sikäli, että on maksanut hänelle langetetut sakot.

Sen sijaan hän on arvostellut oikeusoppineiden tulkintaa. Tähän jokaisella kansalaisella, myös kansanedustajalla, tulee olla täysi oikeus. Korkein Oikeus ei ole sama kuin Korkein Totuus; se on ainoastaan tuomioistuin, jonka tuomioista ei ole valitusoikeutta ylempiin oikeusasteisiin.

Laki on inhimillisten sopimusten tuotos, ja samoin on lain tulkintakin. Lakia tulee noudattaa, mutta lait ovat myös muutettavissa, milloin kansanedustuslaitos sen katsoo hyväksi. Aina eivät lain tulkinnatkaan ole yksiselitteisiä, minkä osoittaa sekin, että Halla-ahon tuomio on eri oikeusasteissa myös jonkin verran muuttunut. Melkoisen erikoista demokratiakäsitystä edustaa sellainen näkökanta, jossa lainsäädäntö tai sen tulkinnat olisivat kokonaan arvostelun ylä- tai ulkopuolella.