Rahapelimonopolin murenemista ei voi estää, mutta siihen voi varautua

IMG_0602_blue_bg.JPG

Suomalainen yhteiskunta vaatii monopoliyhtiö Veikkaukselta mahdottomia. Sen halutaan tekevän kovaa tulosta, jotta rahapelien tuottoja voitaisiin jakaa eteenpäin hyviksi katsottuihin kohteisiin. Toisaalta Veikkaukselta edellytetään aktiivista toimintaa pelihaittojen ja ongelmapelaamisen vähentämiseksi. Tuloksenteko ja pelihaittojen minimointi eivät kuitenkaan voi toteutua yhtäaikaisesti, sillä merkittävä osa Veikkauksen tuloksesta tulee juuri niiltä ihmisiltä, joiden ei todellakaan pitäisi pelata.

Merkittävin ongelmapelaamisen lähde Suomessa ovat kauppojen tuulikaappien peliautomaatit. Jos ne poistettaisiin, se todennäköisesti vähentäisi pelihaittoja Suomessa olennaisesti. Samalla romahtaisi dramaattisesti kuitenkin myös Veikkauksen tulos. Se näkyisi pian kulttuurin, urheilun ja järjestöjen tukirahoissa. Siksi peliautomaatit saavat jäädä sijoilleen eikä ongelmapelaamiseen juuri puututa.

Veikkauksen monopoliasemaa perustelevat lähtökohdat ja yhtiön käytännön toiminta ovat aina olleet jännitteisessä suhteessa. Rahapelimarkkinan muuttunut luonne on vaikeuttanut asiaa entisestään. Suomessa on periaatteessa edelleen käytössä yksinoikeusjärjestelmä, mutta tosiasiassa Veikkaus elää kilpaillussa ympäristössä. Pelaaminen siirtyy enenevässä määrin verkkoon, ja siellä Veikkauksen rinnalla toimivat myös ulkomaiset rahapeliyhtiöt.

Internet on siis jo nyt murtanut Veikkauksen monopoliaseman ja tulee nakertamaan sitä tulevaisuudessa entisestään. Jos haluamme kanavoida suomalaisten rahapelaamista mieluummin Veikkauksen kuin ulkomaisten yhtiöiden peleihin, tulisi Veikkauksen pystyä myös vastaamaan tosiasiallisten kilpailijoidensa asettamiin haasteisiin. Toistaiseksi poliitikot ja viranomaiset ovat kuitenkin keskittyneet pikemminkin vaikeuttamaan kuin helpottamaan Veikkauksen mahdollisuuksia kehittää ja markkinoida pelejään.

Osa jopa kuvittelee, että kaikki voisi jatkua ennallaan, jos Suomi vain blokkaisi pääsyn ulkomaisille pelisivustoille. Näissä vaatimuksissa jää ymmärtämättä, miksi ulkomaisilla sivustoilla ylipäätään pelataan. Kiinnostavat pokeripöydät syntyvät vain siellä, missä pelaajia on tarpeeksi paljon. Monipuolisemmat vedonlyöntikohteet kiinnostavat myös. Yritys sulkea internet ei toisi näitä pelaajia Veikkauksen asiakkaiksi, mutta kukoistavalle suomalaiselle pokerimenestykselle tai vedonlyöjille nettiblokit olisivat katastrofi.

Rahapelijärjestelmämme tulevaisuutta on siis syytä pohtia vakavasti. Jos Veikkauksen ei anneta kehittyä, se menettää jatkossakin markkinaosuuttaan kansainvälisille kilpailijoilleen. Jos suomalaiset joka tapauksessa pelaavat myös kansainvälisillä pelisivustoilla, olisi syytä vakavasti pohtia, tulisiko jollain aikavälillä valmistautua siirtymään rahapelien järjestämisessä lisenssijärjestelmään, jolloin kansainvälisiltä pelintarjoajilta saataisiin myös toimilupamaksu ja verotuloja Suomeen. Tällöin näiltä yhtiöitä voitaisiin myös edellyttää sitoutumista suomalaiseen lainsäädäntöön ja pelihaittojen torjuntatyöhön.

Samalla on syytä tiedostaa, ettei lisenssijärjestelmä todennäköisesti tuottaisi Veikkauksen edunsaajille nykyisen suuruista tulokertymää ainakaan aluksi. Toisaalta nykyistä tulokertymää ei synny siinäkään tapauksessa, jos Veikkauksen annetaan vain hiljalleen näivettyä kansainvälisessä kilpailussa. Jos siirryttäisiin avoimesti – eikä vain tosiasiallisesti – kilpailtuun markkinaan, se avaisi myös Veikkaukselle mahdollisuudet lähteä tavoittelemaan kansainvälistä kasvua ja Suomea laajempia markkinoita.

Pidän Veikkauksen viimeaikaisista mainoksista noussutta kohua ja sen jälkilaineita valitettavina. Tuskin on sen enempää Veikkauksen edunsaajien kuin peliongelmaistenkaan etu, että kotimainen rahapeliyhtiö kuohitaan ylisääntelyllä aseettomaksi vastaamaan kansainväliseen rahapelikilpailuun. Internet murtaa monopoliasemaa kaiken aikaa, ja kun kilpailu joka tapauksessa tulee lisääntymään, ei kotimaista yhtiötä kannata pelata siitä kisasta ulos.