Kokoomusnuoret ja taistolaiset

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumnisti Maria Pettersson kirjoittaa tänäisessä kolumnissaan, että kokoomusnuoret ovat tämän päivän taistolaisia. Hänen mukaansa kokoomusnuoret ihailevat Yhdysvaltoja yhtä kritiikittömästi kuin aikanaan taistolaiset Neuvostoliittoa. Petterssonin mielestä “kritiikitön suurvallan nuoleskelu, tekivätpä sitä taistolaiset tai kokoomusnuoret, sen sijaan tuntuu kumpuavan suunnilleen samoista lähteistä: hyväuskoisuudesta, opportunismista tai huonosta kansallisesta itsetunnosta”.

Vasemmistolaisesta näkökulmasta tämä olisikin houkutteleva ajatus. Taistolaisuuden ja Neuvostoliiton painolasti on nykypäivän laitavasemmistolle edelleenkin ikävä rasite. Onhan se vähän noloa, että niin kritiikittä uskottiin Neuvostoliiton hyvyyteen, vakoiltiin DDR:n hyväksi ja ummistettiin silmät siltä, että idän ihanneyhteiskunta oli tosiasiassa kansalaisiaan orjuuttava yksipuoluediktatuuri. Ainakin osittaisen synninpäästön toisi se, jos voitaisiin osoittaa, että nykypäivän kokoomusnuorethan ovat ihan samanlaisia!

Ovatko he siis? Jos nykypäivän kokoomusnuoret toimisivat kuin taistolaiset 1970-luvulla, niin epäilemättä kokoomusnuoret puolustaisivat Yhdysvaltain politiikkaa samalla ehdottomuudella, jolla taistolaiset puolustivat aikanaan Neuvostoliiton tekemisiä. Ja tukisivat kritiikittä sen johtajia. Ja kävisivät Yhdysvaltain suurlähetystöstä kysymässä, mitä mieltä saa olla ja millaista politiikkaa kokoomusnuorten haluttaisiin Suomessa toteuttavan.

Mutta kas, vertailu ei taidakaan onnistua ihan näin näppärästi. Siinä missä Suomessa yleisesti on laitettu vuonna 2008 alkanut finanssikriisi markkinavoimien syyksi, niin vuonna 2010 kokoomusnuorten silloinen puheenjohtaja syytti siitä nimenomaisesti Yhdysvaltain hallituksen poliittisia toimenpiteitä. Kuinkakohan moni taistolaisten johtohenkilöistä olisi rohjennut esittää Neuvostoliiton politiikkaa syypääksi mihinkään pahaan maailmassa?

No mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Petterssonhan muistaa mainita, että kokoomusnuorten delegaatio kävi vuonna 2012 republikaanien puoluekokouksessa ja ilmaisi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa julkisen tukensa Mitt Romneylle. Kai tämä nyt on jo modernia suomettumista, jossa kritiikittä ihaillaan toisen maan vallanpitäjiä? Ei kun hupsista, eihän Mitt Romney mikään vallanpitäjä olekaan. Mitt Romneyhan on yhdysvaltalainen oppositiopoliitikko, joka nimenomaisesti lähti haastamaan vaaleissa Obaman hallintoa – hallintoa, jonka talouspolitiikkaa kokoomusnuoret ovat jatkuvasti arvostelleet. Moniko taistolainen olisi antanut tukensa neuvostoliittolaiselle oppositiopoliitikolle tai toisinajattelijalle? No, toisaalta Neuvostoliitossa olikin vain yksi puolue, eikä vaaleja tarvinnut käydä, kun toisinajattelijat oli suljettu leireille Siperiaan.

Okei, okei, tuumaa tässä vaiheessa varmaan Pettersson. Ehkä kokoomusnuoret suhtautuvatkin aika kriittisesti Yhdysvaltain politiikkaan ja sen nykyjohtajiin, mutta kyllähän tuollainen Mitt Romneyn tukeminen ainakin osoittaa sen, että kokoomusnuoret kärsivät huonosta kansallisesta itsetunnosta ja ihailevat kritiikittä suurvaltapoliitikkoja. Vai mitenkäs se menikään? Kun kokoomusnuorten taannoiselta puheenjohtajalta Antti Häkkäseltä kysyttiin, onko Romney hänelle poliittinen esikuva, vastasi Häkkänen näin: “En pidä Romneya enkä Obamaa missään nimessä esikuvinani. Yhdysvalloista ei haeta ihanteita – esimerkiksi Sauli Niinistö on hyvä esikuva.” Kas, idoli ei löytynytkään rapakon takaa, vaan kotimaasta.

Mutta eikös kokoomusnuorten työntekijöillä kuitenkin ollut työehtosopimuksessaan kirjattu vapaapäiväksi Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä? Kai se nyt ainakin jonkinlaisesta modernista suomettuneisuudesta kertoo? Niin – sehän olin tosiaan minä, joka tämän kohupaljastuksen tein kuukausi sitten facebookstatuksessani. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä on todella määritelty kokoomusnuorten työehtosopimuksessa vapaapäiväksi. Mutta mitäs tarkalleen ottaen kirjoitinkaan tuossa statuspäivityksessäni? Kopioidaanpa se tähän:

“Se on sitten Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Toivottavasti kukaan kokoomusnuorten työntekijöistä ei ollut tänään vahingossa töissä, sillä Kokoomuksen Nuorten Liiton työehtosopimuksessa Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä on määritelty vapaapäiväksi. Näin sen kokoomusnuorten timoräty, pääluottamusmies Ilkka Viitanen sinne vuonna 2010 neuvotteli. Työantajallakaan ei ollut mitään sitä vastaan, kun samainen päivä sattui olemaan työnantajapuolen neuvottelijana toimineen silloisen pääsihteerin syntymäpäivä. Näin hämmentävästi saattavat joskus paiskata tassua amerikkalainen vapaudenrakkaus ja suomalainen ammattiyhdistyskähmyily!”

Huolellinen lukija saattoi huomata, että kyseisessä statuspäivityksessä oli alusta loppuun asti verrattain ironinen sävy. Vaikka vitsejä ei saisikaan pilata selittämällä, niin avattakoon hieman noita vuonna 2010 käytyjä Kokoomuksen Nuorten Liiton työehtosopimusneuvotteluita. Työntekijöille sopi, että palkkoja ei korotettaisi, mutta että sovittaisiin yhdestä lisävapaapäivästä. Pääsihteerin syntymäpäivä sattui olemaan neljäs heinäkuuta – siis Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Molempien neuvottelijaosapuolten mielestä oli hauska ajatus, että pääsihteerin syntymäpäivä olisi työntekijöillä vapaapäivä, ja niinpä se kirjattiin työehtosopimukseen – Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä.

Annettakoon Petterssonin ajatuksenjuoksulle kuitenkin sen verran periksi, että minusta Yhdysvalloissa todella on paljon hyvää. Ja paljon enemmän hyvää kuin menneiden vuosikymmenten Neuvostoliitossa. Tämän allekirjoittavat varmasti kaikki kokoomusnuoret, ja toivottavasti Petterssonkin. Amerikkalaisesta vapaudenrakkaudesta, markkinahenkisyydestä ja elämänmyönteisyydestä olisi paljon opittavaa meillä eurooppalaisillakin. Tämän sanon kuitenkin viitaten enemmän Yhdysvaltain perustuslain henkeen kuin sen nykyiseen politiikkaan, josta minulla ja kokoomusnuorilla on usein ollut paljon kriittistä sanottavaa.

Tästä huolimatta en ole amerikkalainen, eikä minusta koskaan sellaista tule. Olen eurooppalainen ja ennen kaikkea suomalainen. Olen usein sanonut, että lähdin politiikkaan mukaan nimenomaisesti isänmaallisen innostuksen johdosta. Tämä isänmaallisuuteni kohdistuu nimenomaisesti tähän pieneen pohjoiseen kansaamme ja sen omaleimaiseen kulttuuriin, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Väittäisin, että samoin ajattelee valtaosa kokoomusnuorista.