Tasa-arvoisempia kuin toiset

George Orwell kirjoitti vuonna 1945 teoksen Eläinten vallankumous, joka sadun keinoin kritisoi Neuvostoliitossa tapahtunutta yhteiskunnallista kehitystä. Maatilan eläimet kumoavat siinä ihmisten vallan, ja perustavat täydellisen tasa-arvon nimiin vannovan yhteiskunnan. Lopulta siat ottavat kuitenkin johdon käsiinsä, ja luovat aiempaakin hirveämmän sortovallan. Yhteisön tunnuslause muuttuu – “Kaikki ovat tasa-arvoisia – mutta yhdet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”. Todellisuus on usein tarinaa ihmeellisempää. Suomessa on viime päivät aivan tosissaan väitetty, että eriarvoinen kohtelu se itse asiassa vasta tasa-arvoa onkin. Esimerkiksi Pakolaisneuvonta ry:n toiminnanjohtaja linjasi, että “ihan sama kohtelu kauttaaltaan kaikille ei ole kuitenkaan yhdenvertaisuutta”.  Ai jaha.

Aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yksilöitä ei kohdella eriarvoisesti sen mukaan, mikä on heidän etninen taustansa, uskontonsa tai vaikka sukupuolensa. Kaikkia koskevat samat säännöt. Rekrytointitilanteessa pätevin valitaan riippumatta siitä, edustaako hän jollain mittapuulla enemmistöä tai vähemmistöä. Ihmisiä kohdellaan ylipäätäänkin yksilöinä eikä oletettujen ryhmäidentiteettien mukaan.

Suomessa ei kaikilta osin vallitse tällainen ihanteellisen tasa-arvoinen tilanne. Useissa julkisissa tehtävissä on ohjeistukset sen suhteen, missä suhteessa vähemmistöjä tulee suosia tehtäviä täytettäessä. Yleisimpiä ovat sukupuolen mukaan määräytyvät kiintiöt esimerkiksi kunnallisissa luottamustehtävissä. Tämän lisäksi rekrytointiprosesseissa julkinen sektori ohjeistaa usein suosimaan vähemmistöihin kuuluvia hakijoita, esimerkiksi nyt sitten vaikka maahanmuuttajia.

Monen muun poliitikon ohella esimerkiksi vihreiden Ville Niinistö puolusti viikonloppuna etnisiin enemmistöihin kohdistuvaa laillista syrjintää. Hän totesi, että etnisten vähemmistöjen “positiivisesta” syrjinnästä luopuminen johtaisi “vähemmistöjen olemassaolon edellytysten heikentymiseen ja ennen pitkää sulautumiseen”.

Siis hetkinen? Olisiko todella joku ongelma, jos maahanmuuttajat vallan sulautuisivat osaksi yhteiskuntaa? Ettei heitä enää kohdeltaisikaan kuin paapottuina vajaavaltaisina, vaan tasa-arvoisina ja oikeuksiltaan yhtäläisinä yhteiskunnan jäseninä? Eikö tämä olekaan ollut kaiken maahanmuuttopolitiikkamme lähtökohta? Ai niin, eipäs olekaan. Sen lähtökohtana oli rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta. Tuo projekti epäonnistuu, mikäli maahanmuuttajat todella suomalaistuvat ja sulautuvat osaksi yhteiskuntaa.

Kiintiöiminen ja vähemmistöjen asettaminen enemmistöjä parempaan asemaan synnyttää lukuisia ongelmatilanteita. Ensinnäkin vähemmistöjen ja enemmistöjen määrittäminen on varsin hankalaa. Jokainen yksilö kuuluu todennäköisesti jossain suhteessa enemmistöön ja jossain toisessa suhteessa vähemmistöön. Objektiivisen kriteeristön luominen sille, kuka todella edustaa vähemmistöä ja kuka enemmistöä, on äärimmäisen hankalaa.

Toisekseen tulisi kysyä, minkä ihmeen vuoksi olisi tavoittelemisen arvoista se, että eri vähemmistöt olisivat kaikilla elämänaloilla edustettuina täsmälleen samassa suhteessa kuin mikä heidän edustuksensa koko väestössä on. Minusta se ei ole millään tavalla tavoittelemisen arvoista. Kaikilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua alalle kuin alalle, mutta mikäli siitä huolimatta väki jakautuu eri aloille epätasaisesti, ei siinä minusta ole mitään ongelmaa. Pääasia on, että pätevimmät tulevat valituiksi. Siitä hyötyy koko yhteiskunta.

Mitä jos vain luotaisiin yhteiskunta, jossa yksilöillä olisi yhtäläiset oikeudet eikä heitä kohdeltaisi sen mukaan, mitä etniskulttuurista taustaa he edustavat tai mitä sukupuolta sattuvat olemaan. Hullunkurista on, että viimepäivinä tällaista tavoitetta ovat kaikkein kiivaimmin vastustaneet ne, jotka yleensä ovat väittäneet taistelevansa rasismia vastaan. Mutta ehkä yhdet ovatkin tasa-arvoisempia kuin toiset.