Automaattien kieltäminen ei vähentäisi virvoitusjuomien kulutusta

Helsingin opetuslautakunta sai tiistaina käsiteltäväkseen erään kaupunginvaltuutetun tekemän toivomusponnen, jossa esitettiin juoma- ja makeisautomaattien poistamista kaikista helsinkiläisistä kouluista. Opetusviraston valmistelemassa vastauksessa enimmäkseen puollettiin pontta.

Lautakunnan jäsenenä esitin viraston laatiman vastauksen palauttamista uudelleen valmisteluun. Hävisin kuitenkin äänestyksen palautuksesta. Lautakunta sentään päätti muokata viraston laatimaa vastausta jonkin verran siedettävämpään suuntaan. Automaatit olisivat nyt sitten lähdössä pois “vain” peruskouluista mutta jäämässä toisen asteen oppilaitoksiin, joiden automaateista kuitenkin energiajuomat poistettaisiin.

Kyseessä on jälleen tyypillinen esimerkki tapauksesta, jossa tarkoitus on epäilemättä hyvä, mutta järkisyyt eivät puolla itse toimenpidettä. On toki tärkeää, että lapsia ohjataan terveellisten elämäntapojen pariin. Koulujen juoma-automaattien kieltämisellä ei kuitenkaan ole tähän mitään vaikutusta.

Mikäli lapsilla on omaa rahaa ja mikäli he sitä makeisiin tai limonadeihin haluavat käyttää, mikään ei estä heitä ostamasta niitä lähikaupoista. Ja näinhän he tekevätkin. Ei kovin kauaa tarvitse seurata koulujen elämää huomatakseen, että välituntisin käydään läheisissä kaupoissa ja ostetaan sieltä mieluisat eväät. Olivat ne sitten terveellisiä tai eivät.

Makeisten tai limonadin kulutus ei siis automaattien kieltämisellä vähene. Sitä vastoin oppilaskunnat menettävät merkittävimmän tulonlähteensä. Nykyisellään oppilaskunnat tienaavat käyttöönsä provisiot kouluihin sijoitettujen automaattien tuotoista. Mikäli automaattien kieltäminen etenee ja oppilaat hankkivat eväänsä enenevässä määrin lähikaupoista koulun omien automaattien sijasta, merkitsee se ainoastaan tulonsiirtoa oppilaskunnilta kaupoille.

Ajatus automaattien kieltämisestä tuntuu entistäkin kohtuuttomammalta, kun perehtyy tilastoihin lasten tosiasiallisesta limonadin kulutuksesta koulupäivien aikana. Panimoliiton tilastojen mukaan koululaiset ostavat koulujen automaateista keskimäärin yhdestä kolmeen desilitraa virvoitusjuomia viikossa. Se ei ole kovin paljon, semminkään, kun yli 30% noista myydyistä juomista on sokerittomia.

Mitä siis saadaan aikaan? Tarkoitus on puuttua ruokavalion epäterveellisyyteen, mutta lopputuloksena on oppilaskuntien tulonmenetys ja siten niiden toiminnan edellytysten heikkeneminen sekä lisääntyvä liikkuminen koulujen ja lähikauppojen välillä välituntisin – mikä puolestaan luonnollisestikin lisää riskiä vaaratilanteisiin liikenteessä.

Näemme jälleen, että hyvällä tarkoituksella perusteltu toimenpide ei välttämättä seurauksiltaan johdakaan mihinkään positiiviseen lopputulokseen. Toivottavasti kaupunginhallituksella ja -valtuustolla on viisautta painottaa päätöksenteossaan enemmän järkiargumentteja kuin hyvää tarkoitusta, kun asia seuraavaksi etenee niiden päätettäväksi.