Työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen esitti maanantaina, että hallitusohjelmassa sovittua elintarvikkeiden arvonlisäveron alennusta ei sittenkään toteutettaisi aivan suunnitellussa muodossaan. Hallitusohjelman mukaisesti elintarvikkeiden arvonlisäveroa laskettaisiin nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin. Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan ole sovittu alennettavaksi ravintolaruoan arvonlisäveroa, joka nykyisellään on peräti 22 prosenttia. Nyt Katainen esittää, että sekä ravintolaruoan että elintarvikkeiden arvonlisäveroa laskettaisiin 14 prosenttiin. Kataisen esitys on luonnollisestikin parempi kuin alkuperäinen, hallitusohjelmassa sovittu. Keskustapuolueen keskeinen vaalilupaus elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksesta, josta keskusta on myös kynsin ja hampain pitänyt kiinni, olisi kohtuuton ravintola-alalle. Kymmenen prosenttiyksikön ero arvonlisäverotuksessa ravintolaruoan ja kaupparuoan välillä heikentäisi ravintola-alan toimintaedellytyksiä Suomessa. Vaikka ruoan arvonlisäveron alentaminen etenkin tässä taloudellisessa tilanteessa on joka tapauksessa huono ajatus, lienee Kataisen esitys poliittisena kompromissina vähintäänkin kohtuullinen.

Yhä enemmän tarvittaisiin kuitenkin niin Suomessa, kokoomuksessa kuin meillä Kokoomuksen Nuorten Liitossakin keskustelua veropolitiikkamme pitkän tähtäimen linjauksista. Meillä kokoomuslaisilla on usein vähän sellaista vikaa, että kannatamme kaikkia veronalennuksia. Kireän verotuksen Suomessa tämä on toki ymmärrettävää, mutta entistä enemmän tarvittaisiin myös rohkeutta priorisoida.

Suurimpana ongelmana Suomessa on kireä ja jyrkästi progressiivinen tuloverotus. Siksi se veronkevennysvara, mitä meillä on, tulisi ensisijaisesti käyttää juuri työn verotuksen keventämiseen. Samalla kun työn verotusta kevennetään, olisi mahdollista jopa kiristää erilaisia välillisiä veroja. Verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta erilaisiin kulutus- ja haittaveroihin olisi tervettä kehitystä niin kannustavuuden, talouskasvun kuin ympäristönkin kannalta.

Työn verotusta kevennettäessä meillä tulisi olla rohkeutta myös välttää populismia sen suhteen, etteivät veronkevennykset aina kohdistuisi painotetusti pienituloisiin. Ensi vuoden budjettiesityksessäkin veronkevennykset on kohdennettu nimenomaisesti kaikkein pienituloisimmille. Tällaisella veronkevennyspolitiikalla kuitenkin vain jyrkennämme jo valmiiksi kireää veroprogressiotamme. Laskun maksavat viimekädessä keskituloiset, koska kaikkein kovatuloisimmat suomalaiset harvoin ovat muutenkaan palkkaverotuksen piirissä.

Viime aikojen mielestäni mielenkiintoisinta veropoliittista keskustelua on käyty Yhdysvalloissa, jossa presidentinvaalien aikaan viime vuonna monet republikaaniehdokkaat esittivät siirtymistä nk. FairTax-järjestelmään. Järjestelmän ajatuksena on se, että liittovaltion tuloverotus poistettaisiin Yhdysvalloista kokonaan ja verotulojen menetys kompensoitaisiin arvonlisäveroa korottamalla – tai oikeammin, luomalla uusi liittovaltion arvonlisävero. Erilaisten laskelmien mukaan tuloveron poistamisen aiheuttama verotulojen menetys voitaisiin Yhdysvalloissa kompensoida jo muutamankin prosenttiyksikön korotuksella nykyisiin osavaltiokohtaisiin arvonlisäveroihin.

FairTax-järjestelmä tuskin olisi sellaisenaan sovellettavissa Suomeen, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, miten sen soveltaminen toimisi esimerkiksi juuri Yhdysvalloissa. Järjestelmän kannattajien teesi on se, että FairTax-järjestelmällä voitaisiin taistella myös harmaata taloutta ja pimeän työvoiman käyttöä vastaan. Joka tapauksessa se on mielestäni ajatuksena oikeansuuntainen: on sekä eettisesti, ekologisesti että ekonomisesti perustellumpaa verottaa kulutusta kuin työtä.

Kun laaja konsensus vallitsee Suomessakin siitä, että Suomi voi selvitä lamasta vain tekemällä nykyistä enemmän ja pidempään töitä, tulisi työnteosta tehdä myös verotuksellisesti mahdollisimman kannattavaa. Rohkeutta tulisi löytyä tässä yhteydessä puhua myös Suomen kireästä veroprogressiosta. Tasaveroprosenttimalli ei saa olla tabu.